Etusivu     Reitit

 

Heinäkuun viimeisenä päivänä 2011 mtbSeikkailu käynnistyi Hetasta Paavontalon pihalta maantiesiirtymänä Vuontisjärvelle. Ensimmäinen maasto-osuus alkaa mäntyä kasvavalta harjanteelta kylän laidalta, kohti Porrastuntureita ja Pöyrisjärven erämaata. Tavoitteena oli olla illalla leirissä lähellä Kivilompolon tullia HettaKautokeino-maantien varressa.

Mönkijäuralla oli aluksi melkoisia sadepäivien keräämiä vesilammikoita, reunapusikoiden takia niitä ei voinut kiertää. Niinpä osa polkijoista alkoi riisua kenkiään lammikoiden äärellä. Vähitellen voitolle pääsi ajatus, että kyllä kesä kuivaa minkä kasteleekin eikä vesilammikot ja kosteikot enää aiheuttaneet sen kummempia riisumisia.

Totuteltiin mönkijäuralla ajamiseen ja märkien paikkojen kiertelyyn tai niiden läpiajoon ja pian jäivät mäntyä kasvavat kankaat taakse ja tunturikoivikkokin alkoi harveta ja madaltua. Noustiin hiljalleen reitin ensimmäisille tuntureille, Kuorttusvaaran rinteeseen ja Porrastuntureiden Palolaella oltiin sitten jo huipulla. Tauon paikka ja kiipeämisen palkkioksi maisemien katselua aurinkoisessa ja lämpimässä kesässä.

Matka jatkui pitkänä ja vauhdikkaan alamäkenä kohti Kalkujärven lapinkylää. Jollakin purolla pysähdyttiin syömään päivän lämmin ateria. Eväänä oli kaikilla ateriapussi, johon lisätään vain kuumaa vettä ja annetaan hetken hautua. Kuumaa vettä keiteltiin retkikeittimillä tai kannettiin repussa termospulloissa. Muutkin eväät ovat tyypillistä retki-evästä: patukoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, voileipiä ym. Vettä ei tarvitse mukana kantaa, sitä saa lukuisista puroista.

Reitiksi oli valittu tällä kertaa Pöyrisjärven pohjoispuolitse kulkeva Máderluoppal’in ura. Matkalla ihmeteltiin lähes tunturin korkuisia hiekkadyynejä. Máderluoppal-järvi muistuttaa kalan uimarakkoa, keskellä pitkulaista järveä on matala kannas, jota myöden kahlaamalla lammen voi ylittää. Pian järven läntisellä rannalla mönkijä-ura taas hiipuu näkymättömiin. Suunnistimme huolimattomasti Haukilompsin seudulla ylipääsemättömälle suolle ja hetken aikaa etsiskeltiin sopivaa ylipääsyreittiä. Tarkempi kartan katselu olisi säästänyt aikaa ja vaivaa.

Aikanaan tavoitimme taas mönkijäuran Rajavaaran rinteessä ja seurasimme sitä ja poroaitaa kohti Temisvaaraa. Edessä oli päivän hankalin osuus Termisvaaran pohjoisrinteellä. Karttaan piirretty polku seuraa vanhaa purettua poroaitaa. Maastossa polku on kuitenkin kovin heikko ja katoaakin lopulta. Suunnistamalla kuitenkin matka etenee tunturin rinteessä ja alempana märän suon yli ja tultiin taas helppokulkuisille Kaamusjärven seudun hiekkakankaille. Myöhemmin olen saanut kuulla, että uuden poroaidan vierellä kulkee mönkijäura pitkin kovia maita, ei tunturin rinteeseen kiipeämistä eikä vetisessä suossa tarpomista. Aidanvarsi täytyy vielä joskus käydä tutkimassa.

Kaamusjärvellä on polkujen risteyspaikka. Pohjois-eteläsuunnassa kulkee vanha, Suomen puolella kilometripylväin viitoitettu markkinapolku Hetasta Kautokeinoon. Meidän reittimme ristesi tämän markkinapolun kohti länttä, rajamiesten vanhalle partioreitille. Rajamiesten polulla on pitkospuut ja sillat märillä paikoilla. Rajavartioiden työnkuva pohjoisilla rajoilla on nykyisin muuttunut ja pitkospuut alkavat uhkaavasti pehmitä ja paikoitellen puronvarren pensaikko on sulkenut lankkusillat sisäänsä. Ajamaan kuitenkin vielä pääsee. Matkalla kohti Kivilompoloa on vielä yksi tunturin ylitys. Spálloaivin laella katseltiin ja kuvailtiin horisontissa punaisena hehkuvaa aurinkoa.

Leiripaikaksi oli valittu levähdyspaikka maantien varressa. Huoltoauto oli jo paikalla ja autokuski oli yksin saanut pystytettyä keittiönä ja sääsuojan toimivan korotetun puolijoukkueteltan. Vuorokausi oli lopuillaan kun saavuimme leirille.

Porukka riensi tahoilleen etsimään teltanpaikkoja koivikosta. Keittiövuoron saanut tiimi alkoi kiireesti valmistella illan herkullista pasta-ateriaa. Pian olivat teltat ja hyttysverkot viritetty, ateriakin valmistui nopeasti. Ruokailijoita oli matkalla 17, autonkuljettaja ja 16 pyöräilijää. Telttakunnat, 2-3 henkeä muodostavat tiimit, joille oli sälytetty päivittäiset keittiövuorot, ilta-ateria ja seuraava aamupala. Keittiötiimi teki ostoslistan illan ruokailua varten ja huoltoauton kuljettaja oli päivällä käynyt kaupassa tekemässä tarvittavat ostokset.

Illan ateria oli pian syöty ja porukka painui nopeasti telttoihinsa nukkumaan. Päivän matka oli 104km ja aikaa vierähti luvattoman paljon, 15 tuntia, tehokasta ajoaikaa 10h16m.

Näin jälkikäteen voin todeta, että reitti oli liian raskas ja pitkä ensimmäisen päivän etapiksi ja seuraavalle kerralle reittiä helpotettiinkin ajamalla Pöyrisjärven eteläpuolitse rantahietikkoa ja leiripaikaksi valittiin järven rantakenttä lähellä Narttelin kylää.

Toisen päivän reitti jatkui suoraan maantienvarren levikkeeltä mönkijäurana kohti Salvasjärven lapinkylää. Iltapesulle ei ollut eilen mahdollisuutta ja osa joukosta hoiti pesun Salvasjärvessä. Reitti jatkuu Salvasjärveltä länteen. Kartalla polku loppuu jonnekin Savijärven seudulle mutta maastossa ura jatkuu kuitenkin edelleen kohti länttä. Ura kulkee poro-aidan tuntumassa, välillä Suomen, välillä Norjan puolella. Seuraava risteyspaikkana on Karesuvannon ja Kautokeinon välisen vanha markkinareitti. Meidän polkumme katoaa taas rinnesuohon ennen markkinareittiä mutta hyvänä suunnistuskohteena on hyvin näkyvä keltaiseksi maalattu rajakivi ja portti poroaidassa.

Poroportista reitti kääntyy pohjoiseen, kohti Kautokeinoa. Aluksi polku on käyttämättömänä hävinnyt kasvillisuuden alle mutta löytyy kuitenkin ennen Fávrosjohkan autiotupaa. Nopeakulkuista mönkijäuraa loivasti alamäkeen viettävässä maassa on helppo ajaa, pian oltiin Gálaniitun kentässä. Talossa ei nykyisin enää ole vakituista asutusta,. Joskus aikaisemmalla retkellä talossa asunut vanha mies oli sauvonut pari maastopyöräilijää Kautokeino-joen sivuhaaran Sállanjohkan ylitse. Tällä kertaa kahlasimme samasta paikasta sivujoen ylitse. Vielä viitisen kilometriä mönkijäuraa ja sitten tultiin asfalttitielle.

Päivän viimeinen osuus oli parikymmentä kilometriä asfalttitietä, ensin kymppi Kautokeinoon ja sitten toinen kymppi kohti pohjoista. Leiripaikaksi oli sovittu Čábardasjohkan ranta. Ilta joen rannassa osoitti Finnmarkin olevan hyttysille ja mäkäräisille mieluista seutua.

Seikkailu jatkui sitten Norjan Finnmarkissa Masin, Stillan ja Skoganvarrin kautta kohti Tenon laaksoa. Suomen puolelle palasimme Karigasniemen pohjoispuolella, jokiveneellä yli Tenon. Viimeinen päiväetappi nousi Tenon laaksosta kohti Piesvaaraa ja edelleen Luomusjärvelle ja Ruktajärvellä Kevonreitin poikki kohti Kaamasmukkaa, jonne saavuttiin väsyneinä 7 ajopäivän ja 500km jälkeen.

Reitti on todella raskas ajettavaksi viikossa ilman lepopäiviä mutta kuitenkin seuraavana kesänä mtbSeikkailuun lähtöpaikalle Hettaan ilmestyi taas osa vanhoista konkareista ja muutama uusi kokelas.

 


<<sivun alkuun