Tapio Huttunen
Etusivu Reitit Jutut Muuta


 

Päiväkirjaa pyöräreissulta Enontekiöltä ja Kautokeinosta

1. päivä

Karesuvannosta Lavivaarantietä, juuri ennen Hietajoen siltaa poikettiin mönkijäuralle. Reitti on vanhaa postipolkua Karesuvannosta, Väylän varresta, pohjoisen Saamenmaan keskukseen Kautokeinoon. Seutu on hienoa hiekkakangasta ja nyt polut ovat sateiden jälkeen kosteina kovia. Helppoa ajettavaa, nousuja ei ole paljon, muutama lyhyt harjunrinne. Soiden ja kosteiden paikkojen ylitykset ovat helppoja leveitä, mönkijän ajet­tavia pitkospuita pitkin. Osa lankuista on jo hiukan lahoja ja raot paikoin leveitä. Purojen ylitykset käyvät helposti siltoja pitkin.

Reitti seurailee harjuja ja suon reunoja kohti pohjoista. Hietajoen yli johtaa pieni silta lähellä autiotupaa. Syväjärven mökkien jälkeen polku alkaa kiivetä kivisemmille maille Tommuttirovan rinteessä. Ensimmäinen leiri laitettiin Hietakeron länsirinteeseen. Eilisen ja tämän aamupäivän sateen jälkeen on paistanut aurinko ja lämmintä on ollut vajaa 20 astetta, illalla tuuli oli viileä ja vähän paleli.

Päivän ajomatka 33km ja aika 3 tuntia, startti oli noin 15:30 ja leirillä oltiin noin klo 20.

2. päivä

Tänään ajettiin Postipolku läpi Hietakerolta Galaniittuun ja Kautokeinoon.

Alkumatka oli märkää mönkijäuraa. Veden alla uran pohja oli kovaa, vettä oli paikoin jarrulevyyn asti. Mönkijän pyörien väliin jäävä 20-30cm keskiharjanne oli usein vetisissä paikoissa paras valinta ajolinjaksi.

Lähellä Norjan rajaa Postipolku erkanee ”päätiestä”. Polku on vähemmän käytetty mutta kuitenkin aluksi selvästi näkyvä. Norjan rajalla on poroaita ja portti, mönkijäura kääntyi seuraamaan aitaa ja Postipolun suunta on suoraan pohjoiseen.

Suolla ura näkyi heikosti, kovalla maalla se katosi kokonaan. Usean kilometrin etsimisen jälkeen vihdoin löytyi heikko polku. Mieliala nousi monta astetta. Favrusjokkan kämppäkin löytyi pian. Kämpältä sitten jatkui mönkijällä ajettu polku eteenpäin.

Kartta loppui, oltiin GPS:n muistiin tallennettujen reittipisteiden varassa. Galaniittu löydettiin kuitenkin. Asuinkenttä näytti hiljaiselta. Koputtelin ovelle ja astuin sisään hämärään eteiseen, lisää ovia ja koputuksia. Lopulta oven avasi hämmästynyt mies, yllätysvieraita käy harvoin.

Kahvi oli jo valmiina ja isäntä kaatoi omaan mukiinsa pöydänjalan takana piilossa olleesta pullosta viskisiivun ja meille kahvia tervetuliaisiksi.

Pöydän ääressä selvisi, että Kautokeinojoen yli pääsee sillasta mutta ensin on vain päästävä isohkon sivujoen yli ja siinä ei kartan tiedosta huolimatta ole siltaa. Sellainen on kyllä ollut joskus suunnitteilla mutta tietä eikä siltaa ollut koskaan rakennettu. Isäntä tarjoutui viemään meidät joen yli veneellä. Lupasi vastakin viedä vieraat yli, jos vain sattuu olemaan paikalla.

Erämaa jäi joen taakse. Kautokeinoon oli tietä pitkin matkaa runsas 10 km.

Kautokeinosta ajettiin etelään vievää tietä muutama kilometri, joen rannalta löytyi leiripaikaksi tasanne. Käytiin joessa pesulla ja pyykillä. Rannalla tuntui olevan hyttysiä ja mäkäriä riittävästi. Teimme iltatoimiamme ja kärvistelimme hyönteisten syötävänä. Pian ruokailun jälkeen kömmimme telttoihin suojaan hyttysiltä.

Päivän saldo 60km ja ajoaika 6 tuntia, startti aamulla noin klo 10 ja leirille n 20. Tietä noin 15km.

3. päivä

Aamulla aurinko kuumensi teltan ja herätti ennen kahdeksaa. Ilma oli jo lähes kuuma ja hyttysiä ja mäkäriä tarpeeksi. Aamutoimet sujuivat painostuksen alla reippaasti ja reput olivat selässä jo pian yhdeksän jälkeen. Aamun ensimmäinen etappi oli asfalttia etelään noin 20km, Siccajärven risteykseen ja siitä vielä runsas 10km maastoautotietä itään. Etelään vievä mönkijäura seuraa järven länsirantaa. Järveen laskeva joki pitää kahlata järven kautta, jokiuomassa on syvänne juuri ennen järveä. Reitti kiertää aluksi järveä lähellä rantaa ja kääntyy myöhemmin etelään. Maasto on loivasti kumpuilevaa, jäkälää ja harvakseltaan koivua kasvavaa tunturikangasta.

Rajalla tullaan taas poroaidan portille. Aidan takana on sitten jo polkuviitta Näkkälään ja Hettaan sekä kaikkien Kilometripylväiden Äiti, pylväässä on lukema 0km. Vanha markkinapolku Muoniosta Hetan ja Näkkälän kautta Kautokeinoon on merkitty Suomen puolella kilometripylväin.

Kaamusjärven pohjoisrannalla suunnattiin taas länteen, pois Muonion keinolta. Reitti kulkee aivan rantahiekalla ja kiertää taas järven puolelta pienen puronsuun syvänteen. Mönkijäura lähtee taas selvänä järven luoteiskulmasta kohti Spalloaivia. Polulla on taas suopaikoissa pitkospuut ja purojen yli vie sillat.

Polku seurailee rajaa ja poroaitaa, väliin lähempänä ja paikoin kauempana maaston mukaan. Spalloaiville kiivetään heikkoa polkua, suuntana on korkealla selänteellä kasvava yksinäinen mänty. Ylhäällä on avarat näkymät, lähistöllä on muutama järvi ja kaukana etelässä näkyvät Ounas-Pallastunturit ja lännessä Roavvoaivi ja Salvastunturi ja muita pienempiä tuntureita. Eteenpäin vievä reitti näkyy alhaalla, suolta erottuu pitkospuukaarteet.

Maantielle mönkijäura tulee vajaan kilometrin tulliaseman eteläpuolelle. Mietimme leiripaikkaa ja arvelimme sopivan löytyvän Norjan puolelta Kivijärven rannalta. Järven tienpuoleinen ranta oli täynnä mökkejä eikä sopivaa paikkaa löytynyt. Niinpä palasimme takaisin Suomeen etsimään länteen jatkuvaa reittiä. Uran alku löytyi 3-4km tullilta etelään infotaulun takaa. Leirin teimme ensimmäiseen löytämäämme vesipaikkaan, Maanselkävaaran länsipuolelta laskevan puron latvoille polun varteen.

Taas pikaiset iltatoimet, nyt eivät hyttyset eikä mäkärät kiusanneet, leiri oli paljon eilistä leiriä korkeammalla vaikkakin suuren suon laidalla.

Päivän reitti oli helppoa ajettavaa, Spalloaivin rinnettä minä tunkkasin parisataa metriä, Kari taisi ajaa senkin kokonaan ylös. Minulla oli tänään ajamisen suhteen heikko päivä, väsymys ja kuuma auringonpaiste vaativat veroa.

Päivän saldoksi saatiin 69km ja ajoaika 5½ tuntia, liikkeellä oltiin noin klo 10 – 20.

4. päivä

Aamulla noustiin ylös taas tavalliseen aikaan, vähän jälkeen 8. Aamutoimet tehtiin rauhassa ja liikkeelle päästiin 10 tienoilla. Alkumatka oli vielä hiukan laskua, onneksi, pääsi vähän vertymään eilisistä rasituksista. Poroportista mentiin taas Norjaan ja kiivettiin hiljalleen Roavvoaivin laelle. Reitti laski vähän matkaa alaspäin ja alkoi sitten taas kiivetä Salvastunturin pohjoista rinnettä selänteelle. Rajapyykki on ylhäällä tunturilla. Pidettiin pieni patukka‑, valokuvaus‑ ja puhelintauko. Soiteltiin kotiin ja kerrottiin kuulumiset. Tänne riittää kenttä sekä Soneralla, että Radiolinjalla, myös norjalainen operaattori on tavoitettavissa.

Lähdimme laskeutumaan alas kohti Salvasjärveä. Lapinkylä tulee näkyviin vasta Salvaspalon selänteeltä. Pienet talot on maalattu värikkäästi, mökkejä on kymmenkunta. Laakea järvilaakso on vanhaa poroerotusmaata, kaarteiden paikat näkyivät jo kilometrien päähän erilaisena kasvillisuutena.

Etelään vievä mönkijäura alkaa kylän länsipuolelta poroaitaa seuraten. Salvasjärveltä Kultimaan on noin 25km vaihtelevaa maastoa. Välillä ylitettiin pieniä suo-osuuksia pitkospuita pitkin ja välillä ajettiin tasaisia kankaita. Vähitellen polku alkaa kiipeillä matalien vaarojen rinteillä, polku muuttuu kiviseksi. Selässä alkoi tuntua aikaisempien reissujen muistot. Takapyörä ylitti kiven ja jysähti alas toista kiveä vasten, väsynyt selkä on hellänä, takajousto säästää kuitenkin pahimmalta. Reppu oli niin painava, että jousituksen tarvitsemaa vauhtia ei jaksanut pitää, kivien yli on kiivettävä, joka kivi erikseen.

Reittiin yhtyy idästä Leppäjärveltä tuleva merkitty polku ja ura muuttuu samalla autolla ajettavaksi. Kultimaan on vielä noin 4km, josta alkaa tänä kesänä kunnostettu hiekkatie kohti Kuttasta. Viimeinen etappi Kuttasesta Karesuvantoon on asfalttia. Ennen asfalttiosuutta lepäiltiin pyörätiellä linja-autopysäkin seinustalla aurinkoa piilossa ja syötiin viimeiset patukat.

Tiesiirtymällä tuli reitin ainoa tekninen ongelma. Minä en saanut oikeata kenkää irti polkimesta. Klossista oli irronnut toinen ruuvi. Onneksi repussa oli varalla uudet kolssit ja ruuvit. Karesuvantoon tultiin vähän jälkeen 18. Vuokrattiin mökki, saunottiin ja mentiin valmiiseen ruokapöytään syömään.

Päivän saldo 67km 6 tuntia ja liikkeelläoloaika klo 10 -18. Matkasta asfalttia 20km ja hiekkatietä 10km.

Koko neljänpäivän reitille kertyi matkaa 229km, josta polkua 179km.

Tapio H






karttapohja Garmin

Teksti on julkaistu aikaisemmin MTBCF:n lehdessä
 Club News nro 2/04




































 12.12.2007